Thief.jpg?1653899091

Sarjan reboot, joka ei sitten aloittanutkaan mitään

 

 

Thief sarjan viimeisin osa on tavallaan modernisointi ensimmäisestä pelistä sillä monet tutut pelimekaniikat ovat läsnä, mutta peli pystyy myös seisomaan omilla jaloillaan on olemaan oma kokonaisuutensa niille joille tämä on ensimmäinen Thief sarjan peli.

 

 

 

Varas

Alunperin Thief on tullut itselleni tutuksi Dark Project pelin myötä. Se ei osunut aikoinaan yhtään sellaisiin peleihin joista itse pidin, eikä siksi jättänyt erityisen vahvaa loppuvaikutelmaa. Vuoden 2014 peli joka oli alunperin nimellä Thief 4, mutta lopullisessa muodossaan kyseessä on enemmänkin reboot sarjasta, joten aiempien pelien pelaaminen ei ole välttämätöntä. Thief on monella tavalla uskollinen alkuperäiselle, mutta myös selvästi erilainen, pääasiassa monien modernien pelimekaniikkojensa ansiosta. 

 

Kaupunki ja mestarivaras Garrett

Pelin päähenkilö on tuttu mestarivaras Garrett. Tarinan alussa hän todistaa mystistä rituaalia jonka aikana kaikki menee pahasti pieleen. Kun Garrett seuraavan kerran todella tulee tajuihinsa on kulunut vuoden päivät ja kaupunki on todella pahassa jamassa kun Gloom nimellä kulkeva rutto on levinnyt kulovalkean tavoin. Garrett ryhtyy pian taas tuttuihin töihin vanhojen liittolaistensa kanssa. Kaikki alkaa simppelillä sormusvarkaudella, mutta jo ensimmäisen tehtävän aikana alkaa tuntua, että jotakin paljon isompaa on tekeillä taustalla. Tarinallisesti Thief alkaa varsin realistisiin mittasuhteisiin sidottuna steampunk vivahteisena tapauksena, mutta matkan aikana mukaan ängetään myös taikuutta, joka johtaa todella nopeasti siihen, että peli menettää tyylillisesti otettaan. Kyllähän tälläisiä samanlaisia elementtejä on ollut sarjassa alusta asti, mutta tuntuu että ne eivät tähän peliin vain sovi ja kaikki olisi toiminut paremmin realistisuuteen sidottuna kokonaisuutena. Tyylillisesti peli on joka tapauksessa erittäin hienon näköinen fantasiaelementeillä höystetty synkkä kokonaisuus jossa hiiviskely ja paikkojen perusteellinen tutkiminen ovat ylivoimaisesti suurimmassa osassa.

Garrett on hahmona toteuttu varsin hyvin, vaikkakin tarinallisesti häntä olisi voitu käyttää paremminkin. Muut pelin hahmot eivät ole mitenkään ihmeellisiä. Näkyvin roistohahmo on selvä Nottinghamin sheriffi Garrettin Robin Hoodille, mutta ei erityisen kiinnostavalla tavalla, sillä hahmossa ei ole mitään erityisen osuvaa, vaikka muutama hieno tyyliseikka löytyykin. Muutenkin valtaosa pelin sivuhahmoista on nopeasti unohtuvaa sorttia oli sitten kyse liittolaisista tai vihollisista. Tarinallinen jaksotuskaan ei ole sieltä parhaasta päästä. Peli alkaa todella hyvin ja tahti kiihtyy varsin hyvää vauhtia, mutta tietyn pisteen jälkeen se taso alkaa mennä alaspäin, johtaen todella heikosti tehtyyn loppuhuipennukseen.

Pelillisessä mielessä Thief kyllä täyttää tietyt vaatimukset mitä monilta reboot peleiltä voisi melkein vaatimuskena odottaa. Luvassa on hahmonkehitystä, joka tukee erilaisia pelityylejä, kentät arvostellaan pelaajan toiminnan mukaan, kentissä on useita erilaisia vaihtoehtoja etenemiselle ja löydettävää tavaraa on valtavat määrät. Lisäksi kenttiä voi pelata useamman kerran jos haluaa oikeasti löytää aivan kaiken tai suoriutua tehtävästä paremmin. Rahalla pystyy ostamaan parannuksia varusteisiin tai kokonaan uusia työkaluja joilla pystyy avaamaan uusia reittejä tai varastamaan uudenlaisia esineitä, kuten tauluja kehyksistään. Erityisesti tämä veitsi jolla taulut leikataan irti, on hyvä esimerkki siitä, miten tyylikkäästi pelissä on toteutettu monet aika pieniltäkin tuntuvat ideat. Peli näyttää erittäin hyvältä ja siinä on hiiviskelypeliksi todella hyvä fiilis. Kentät pystyy suorittamaan kolmella tavalla ja tapa jota on kentässä käytetty eniten määrittää sen, millainen pelaajan titteli on. Opportunisti käyttää milloin mitäkin tilaisuuksia hyväkseen päästäkseen eteenpäin kun taas Saalistaja luottaa väkivaltaisiin ja aggressivisiin metodeihin, kuten kaikkien vartijoiden tappamiseen tai kolkkaamiseen. Aave taas, saapuu ja poistuu ilman että kukaan edes huomaa häntä.

 

Varjoissa hiiviskelyä ja kiipeilyä ilman parkouria

Thief on sen verran uusi peli (2014) että siltä voi odottaa tiettyjä asioita ja siksi tuntuukin, että pelissä olisi pitänyt olla läsnä tiettyjä osa-alueita, joiden kautta se olisi toiminut merkittävästi paremmin. Kyseessä on pohjimmiltaan hiiviskelypeli ja toiminnalliset puolet ovat parhaimmillaan vain viimeisiä keinoja. Vartijat ovat lähitaistelussa paljon taitavampia ja tekevät niin merkittävää vahinkoa, että pelaaja pääsee nopeasti hengestään liian päällekäyvällä ja näkyvällä lähestymistavalla. Paljon tehokkaampi metodia on tutkia paikkoja tarkasti, varastaa kaikki millä on vähänkin rahallista arvoa ja edetä suunnitelmallisesti. Rahalla päivitettävät varusteet tietysti tukevat monipuolista pelaamista, kuten myös hahmon päivitykset, mutta koska nämä ovat kalliita päivityksiä, niin yleensä se tietty oma metodi korostuu eniten. Itsellä se oli Predator metodi, joka on ehkä se kaikista kauimmaisin pelin pääajatuksesta.

Valon ja varjon käyttö on yksi isoimpia juttuja kokonaisuudessa, sillä kun pelaaja on varjossa, eivät viholliset näe häntä ja pelaajalla on useampi vaihtoehto siihen, miten hän haluaa tilanteen ratkaista. Hän voi kolkata vartijan ja piilottaa varjoon, tai sitten liikkua uuteen varjoon kun kukaan ei katso. Tiettyä lisähaastetta tuovat tietyt pinnat, joista lähtee enemmän ääntä, jos niiden yli liikkuu nopeasti. Eräänä osana tätä on tämä kiipeily jossa pelaajan varusteet korostuvat entisestään. Garrett kiipeää varsin tehokkaasti paikasta toiseen, mutta tämä ei ole Dishonored vaikka pelissä paljon samanlaista vivahteisuutta onkin. Garrett tarvitsee varsin tarkat kohdat joista ottaa kiinni joten mitään vapaata kiipeilyä ja parkouria Assassin's Creedin aj Dying Lightin tapaan on aivan turha odottaa. Thief on paljon suunnitelmallisempi ja rajatumpi kokonaisuus jossa avainasemassa on löytää ne muutamat vaihtoehdot joista oikeasti pääsee eteenpäin. Onneksi Garrettilla on monien päähenkilöiden tapaan kuudesta aisti, joka korostaa ympäristön elementtejä.

Vaikka pelaajan arsenaaliinsa kuuluukin varsin monenlaisia tarvikkeita kuten pelisarjalle ominaiset erikoisnuolet, on niiden määrä hyvin rajallinen. Köysinuolella voi tehdä reitin ylöspäin kun taas vesinuoli sammuttaa tulia, luoden varjoa. Tietyt nuolet taas on tarkoitettu tappamiseen, mutta niidenkin määrä on hyvin rajallinen, joten säännöstely on hyvin tärkeää. Lähitaistelussa pelaajalla on vain blackjack, nuija jolla kalauttaa vihollista. Sillä voi kolkata vihollisen yhdellä iskulla jos onnistuu hiipimään tarpeeksi lähelle, tai sitten käydä taisteluun jossa väistellään vihollisen iskuja, samalla tarjoten omia. Miekkaa pelaajalla ei ole Dark Projectista poiketen, joten lähitaistelussa on aina haasteensa. Nuolien käyttäminen on paljno suositellumpaa jos haluaa vihollisista lopullisesti eroon, mutta resursseja on monesti niin rajallisesti, että nuoliin ei suuressa osassa peliä voi kaikkea perustaa.

 

Pelisarja modernimmalla otteella

Kuinka hyvin Thief sitten toimii isona kokonaisuutena? Vaihtelevasti. Pelin graafinen ulkoasu pitää kiinni siitä tietystä tyylistä alusta asti ja pelaamisessa todellakin on puolensa. Paikkojen koluaminen kaikesta arvokkaasta on varsin hauskaa ja tietyt osuudet todellakin tarjovat mielekästä sisältöä sillä hitaalla suunnitelmallisella etenemisellä jossa korostuu rauhallisuus... tai omassa tapauksessa monesti rauhallisena alkava eteneminen joka nopeasti muuttuu vihollisten yksi kerrallaan nujertamiseksi jotta voi tutkia paikat rauhassa. Eräs asia tässä tapauksessa hieman nyppii, nimittäin se että tietyissä tilanteissa peli menee eteenpäin niin, ettei taaksepäin voi enää palata, mikä harmittaa erityisesti silloin jos valitsi kahdesta reitistä sen, joka vei eteenpäin, sen sijaan, että olisi valinnut reitin jossa voi olla arvotavaraa. Pitkässä juoksussa pelissä alkaa myös nyppiä se, että huoneissa on monesti valtavasti erilaisia lipastoja ja vastaavia joissa ei sitten olekaan yhtään mitään. Tämä nyt ei muutoin olisi iso ongelma, mutta kun tutkittavia paikkoja on paljon, niin alkaa hieman ärsyttää se, miten hitaasti niiden koluaminen onnistuu, koska siinä kestää hetki että pelihahmo avaa tyhjän laatikon, sulkee sen ja pystyy sitten avaamaan laatikkoa alemman laatikon.

Lisäksi tähänkin peliin on pitänyt ahtaa mukaan tiettyjä todella typeriä ratkaisuja. Paikoin kaupungissa liikkuminen tuntuu hyvin hitaalta koska tiettyyn paikkaan pääsee vain tiettyä reittiä pitkin, joka vaatii menemään useamman latausruudun kautta, kun pelissä ei ole fast travel mahdollisuutta, tai itse en sellaista ainakaan huomannut/tajunnut/löytänyt. Mutta tämä ratkeaa suunnittelulla. Paljon ärsyttävämpiä ovat tietyt tehtävät tai osuudet tehtävissä. Eräässä sivutehtävässä ei saa paljastua ollenkaan tai pitää aloittaa alusta. Toisessa taas vastaan heitetään hirviöitä pilaamaan todella hyvin tehty psykologinen pelottuosuus aavemaisella ympäristöllä ja loppuhuipennus on todella rasittavaa, jos on käyttänyt liian ahkerasti tarvikkeitaan. Tosin vastapainona on näitä varsin hyvin tehtyjä sivutehtäviä joissa ideana on joko varastaa yksi tietty esine tietystä paikasta, tai tehdä jotain muuta pienimuotoista joka ei vaadi juuri ravaamista paikasta toiseen. Kaunpunki ei ole iso paikka, mutta se on niin rajattu, että paikoin tiettyjen tehtävien tekeminen voi vaatia että pitää kulkea useamman eri alueen läpi, mikä on paikoin todella häämäävää, sillä eri alueet eivät merkittävästi eroa toisistaan.

Ensimmäistä Thief peliä pelanneena, joskin aivan väärään aikaan pelanneena, tuntuu tämä 2014 versio varsin hyvältä parannukselta. Se on nopeatempoisempi ja ohjattavuudeltaan sulavampi, tarinallisesti ei varsinaisesti parempi, varsinkaan heikon lopetuksen vuoksi, mutta se tietynlainen tyyli on molemmille peleille yhteistä sillä luvassa on niitä helppoja hetkiä, turhauttavan vaikeita hetkiä, pelottavia hetkiä ja sitten on niitä hetkiä joissa vastaan tulee yllätyksiä. Thief 2014 on oikein hyvä reboot sarjalle, mutta se ei ole mitenkään erityinen kokonaisuus, sillä jos hiiviskelypelit eivät ole omia suosikkeja, niin ei tämä sitä mielipidetty muuta mihinkään.


Yhteenveto

Thief on kokonaisuutena ihan hyvä peli. Se ei ole mitään erikoista edes omassa genressään, mutta se tekee monet asiat juurikin sen verran hyvin, että pelistä saa irti varsin mukavasti pelattavaa. Pääjuonen pelaa läpi suhteellisen pian, mutta päätehtäviä ja sivutehtäviä voi toistaa uudestaan ja uudestaan jos haluaa varastaa kaiken minkä voi. Pelattavuudesta vahvasti hiiviskelypainotteinen kokonaisuus tarjoaa toimintaakin, mutta lähinnä sellaisena pienenä mausteena. Thief on näitä pelejä jota tuskin pelaa uudestaan, koska genre ei ole sieltä omasta suosikkipäästä, mutta mitä tulee hiiviskelypeleihin, on kokonaisuus varsin hyvin tehty.

 

+ Paljon tutkittavaa, varastettavaa ja oheistekemistä

+ Tyylikkään näköinen maailma ja asetelma

+ Erikoisnuolet ja varusteet

 

- Kiipeilyn tuntuma tuntuu vanhentuneelta

- Toiminnalla kiusoittelu

- Muutamat todella huonot osuudet

 

Arvosana: 6,4

 

Hyvä