Dead or alive, you are coming with me

Robocop: Rogue City on kahden ensimmäisen elokuvan hengessä tehty toiminnallinen kattaus, jossa on tietyt karkeutensa ja joka on ehdottomasti toimivampi PC:llä, kuin konsolilla. Se on erinomainen esimerkki siitä, miten tehdään tutusta aiheesta erittäin onnistunut peli hyvin monella osa-alueella.

Robocop: Roisto Kaupunki

Robocop on aiheena sellainen josta ei ole juuri osunut pelejä kohdalla ja ehkä juuri siksi tämä tuntuu niin osuvalta kokonaisuudelta joka on enemmän kuin uskollinen ja toimiva osa Robocop ja Robocop 2 elokuvien jatkumoon. Peli on väkivaltainen, rujo ja pitkälti kaikkea sitä mitä tälläiseltä peliltä voisi odottaakin. Mutta mukana on myös hieman lisää, mikä estää peliä muuttumasta pelkäksi räiskinnäksi ja tarjoaa erinomaisen tavan korjata virhe, joka oli Robocop 3 elokuva. Tämä on todellinen jatko-osa kahdelle ensimmäiselle elokuvalle, varsinkin tyylissään ja tunnelmassaan.

Todellinen Robocop 3

Peli sijoittuu aikaan kahden ensimmäisen elokuvan jälkeen ja on erittäin vahva jatke näille, pitkälti jokaisella mahdollisella tavalla. Tarina etenee, ottaa tiettyjä vapauksia, mutta muistaa myös sen, mikä oli juttu elokuvissa. Detroit on väkivaltainen kaupunki, rikollisjengejä on kaikkialla ja korporaatiolla on vahva ote lähes kaikesta ja poliisit ovat jatkuvassa vaarassa. Mutta poliisivoimilla on yksi suuri valtti hallussaan ja se on Robocop. Robocop on kyborgi jonka "pohjana" on virantoimituksessa menehtynyt konstaapeli Alex Murphy (äänenä kahdesta ensimmäisestä elokuvasta tuttu Peter Weller). Suurkorporaatio OCP:n valmistama ja ohjelmoiva Robocop on tehokas taistelussa ja ongelmanrakonnassa ja pelaaja pääsee nyt kokemaan millaista on olla tämän hahmon ohjaksissa.

Tarinallisesti peli toimii erittäin hyvin, vaikka tarina ei olekaan se erikoisin. Se on kuitenkin hyvin saman henkinen mitä ne hyvät Robocop elokuvatkin. Robocop tekee mihin hänet on ohjelmoitu, mutta hänen inhimillinen puolensa nostaa ajoittain päätään ja herättää tiettyjä kysymyksiä hänen ympärillään. Tässä pelissä tätä puolta korostetaan lähinnä siksi, jos peliä pelaa joku jolle elokuvat eivät ole tuttuja, koska se on lähinnä tapa tuoda Alex Murphyn menneisyyttä mukaan kokonaisuuteen, vaikka sille ei isompaa tarvetta olekaan. Tarinan pääfokuksena on Detroitin "uusi tyyppi" joka on suurin uhka hetkeen ja jonka huomiota rikolliset nopeasti kosiskelevat ja jota Robocop sitten alkaa jäljittämään. Samalla aikaa useampi muukin juonikuvio alkaa joihin kuuluvat mm. uusi keltanokkakonstaapeli, utelias reportteri, kusipäinen OCP pomo sekä Robocopin työpari Anne Lewis.

Pelin kyberpunkvivahteinen maailma monine eripuolineen on tehty ihan hyvin, mutta se mikä todella pelissä iskee, on se äänimaailma joka on onnistuttu tekemään todella iskevästi. Robocopin askeleet ovat selkeät ja tunnelmallisessa mielessä ne toimivat todella hyvin. Pistooli kuullostaa miltä täytyy ja erinomainen ääninäyttely hahmon kuin hahmon tapauksessa toimii myös todella hyvin. Visuaalisessa mielessä Robocop on myös erittäin onnistunut sillä pelkästään tähtäämiseen on tuotu suoraan elokuvasta vihreä näyttö, joka korostaa vihollisia. Tämä ei ole ainoa asia, mutta heti ensimmäisestä tehtävästä asti, se on erittäin iso osa kokonaisuutta. Pelkästään nämä pienet asiat toimivat todella hyvin ja vaikka peli nyt ei korostakaan kaikkia pieniä yksityiskohtia, niin perusteet on pelissä osattu tehdä täysin oikein. Tämä on hyvin samanlainen fiilis kuin se, mikä itsellä tuli Terminator: Resistancen kanssa, jossa äänimaailma ja ulkoasu olivat erittäin hyviä ja musiikki, elokuvista tuttua sekin, todellakin teki niistä muutamista kohtauksista kokonaisia ja palautti elokuvien fiiliksiin.

Räiskintää todellisella Robokyttä fiiliksellä

Robocop: Rogue City on ennenkaikkea FPS peli. Räiskintä on se mikä todellakin kantaa kokonaisuutta ja on hauskaa. Konsolilla pelatessa siinä tuntuu tiettyä epätarkkuutta, mikä ei PC:llä tule niin selvästi esille. Ammuskelussa nimittäin tuntuu sellaista tiettyä kankeutta mikä varsinkin tarkkuutta vaativissa osuuksissa, ehkä parhaiten ampumaradalla nostaa harmillisesti päätään. Pelin aikana monesti tälläisiin asioihin tottuu, mutta kyllä tämä on niitä pelejä joka kannattaa kokea tietokoneella ja hiirellä, kuin ohjaimella. Varsinkin siksi, kun herkkyyttä on hyvin haastavaa saada juuri oikeasti. Itse pelasin tämän PS5:llä, mutta demoa pelasin PC:llä, joten kosketuspintaa on molempiin ja juurikin FPS puoli on ehdottomasti parempaa hiirellä kuin ohjaimella. Tarinan aikana tämä ei merkittävästi haittaa ja kokonaisuuteen tottuu kyllä aika hyvin, joten konsolilla pelaaminen ei ole ongelma.

Ammuskeluun on saatu sitä todellista Robocop fiilistä juurikin äänisuunnittelun ansiosta. Pistooli on tästä syystä pääasiassa paras mahdollinen ase, mutta monissa tilanteissa on hyödyllistä kantaa toistakin asetta. Toisen aseen saa kentältä, yleensä vihollisilta joita on useampaa sorttia ja tietyt aseet ovat pääasiassa tiettyjen vihollisten hallussa. Haulikot ovat hyviä lähietäisyydeltä kun taas kiväärit pidemmällä etäisyydellä. Robocopin pistooli on hyvä monella etäisyydellä, siinä on hyvä lipas ja sitä voi kehittää. Monissa muissa aseissa on hyvin vähän ammuksia eivätkä ne ole yhtä tarkkoja. Lisähaasteen tuo juurikin etäisyys, koska monet aseet eivät ole sieltä tarkimmasta päästä, tuntuu että kyborgin käytössä niiden pitäisi olla tarkempia, tai ainakin rekyyliltään olemattomampi kuin monissa muissa peleissä. Voisi tietysti sanoa, että ideana on korostaa juurikin Robocopin ykkösasetta muiden yli.

Toiminnallisessa mielessä peli on helposti hyvin itseääntoistava sillä vaikka vihollisten haastavuus nousee, niin pääasiassa toiminnassa ei ole juurikaan isompia muuttujia. Ajoittain pakkaa hieman sekoitetaan muulla tekemisellä kuten tutkintapätkillä joissa etsitään milloin mitäkin. Päämäärä on usein hyvin selvä ja tutkimustoimet korostuvat lähinnä silloin, kun kyse on jonkinlaisista sivutehtävistä. Tapa jolla peli kehittyy todellakin kannustaa tekemään kaiken mahdollisen mitä pelillä on tarjottavanaan. Rogue City ei ole avoimen maailman peli, mutta siinä on ajoittain muutama hetki joissa peli menee puoliavoimeksi ja tarjolla on useita vapaaehtoisia tehtäviä. Koska pelissä on yhtenä osana myös hahmonkehitys, on erittäin hyödyllistä haalia kasaan kaikki kokemuspisteet joita irtoaa, sillä haasteensa puolesta, Robocop on paikoin melko haastava kokonaisuus. Robocop ei ole tuhoutumaton kone, vaan jos vahinkoa tulee tarpeeksi, niin peli on selvä. Parannustarvikkeita on ja toimintaa voi tehostaa tietyillä parannuksilla, mutta kun vihollisia on vastassa tarpeeksi, niin huonosti kehitetty pelihahmo on hyvin helposti tuhottu.

Erinomainen kokonaisuus, puutteineenkin

Hahmonkehityksessä peli tuntuu oitis paljon isommalta sillä erilaisia osia on melko monta. Aseen kehityksessä peli taas tuntuu nopeasti paljon pienemmältä mikä korostaa sitä, että Rogue City on melko hillitty kokonaisuus, mutta siinä on kuitenkin useita osia, jotka tarjoavat paljon mahdollisuuksia. Eräs osa on keskustelu, jolle on oma osansa taitopuussa. Keskustelu on melko perusrunkoista, mutta se tuo peliin hieman vaihtelua. Valinnat ovat monesti niitä selkeimpiä. Jos pelaaja havaitsee lakia rikottavan, voi hän sakoittaa, tai antaa vain varoituksen, mikä todellakin korostaa sitä, että pelissä on tietty moraalisysteemi, vaikkakin hyvin simppeli sellainen. Robocop ei edes yritä tehdä tästä monimutkaista, vaan pitää sen simppelinä osana peliä, jossa on näin ollen pari erilaista lopetusta.

Sivutehtävät pelissä on monesti aika pieniä ja nopeasti suoritettavia, mutta jotkut niistä ovat niinkin hyviä, että niitä toivoisi näkevänsä enemmänkin. Erityisesti kansalaisten palveleminen vastaanottotiskin takaa oli sellainen pätkä, jollaisen olisi mielellään tehnyt toisenkin. Sivuaktiviteetteihin kuuluu myös katukuvassa olevat rikokset joista voi sakottaa jos haluaa. Vaikka Robocop onkin kone, niin monesti pelaaja voi hyvin vapaasti valita että kuinka vahva on Alex Murphy puoli ja yksi pelin kantavia tarinallisia teemoja pureutuukin tähän osaan. Aika ajoin pelaaja joutuu tekemään valintoja joilla vaikuttaisi olevan erittäin suuret seuraukset, mutta itse en pelannut peliä useampaa kertaa ottaakseni selvää, juurikin siksi koska peli menee monesti aika itseääntoistavaksi ja mitään New Game Plussaa ei ole, vaikka se olisi tähän sopinut todella hyvin ja merkittävästi kannustanut katsomaan kokonaisuuden uudestaan, toiselta kantilta.

Samojen tekijöiden tuotos Terminator maailmasta onnistui monilla samoilla tavoilla, mutta sen vaikeustaso tuntui heittelehtivän paljon enemmän, hahmonkehityksestä huolimatta, kun taas Robocop tuntuu muuttuvan hieman helpommaksi kun saa haltuunsa enemmän päivityksiä. Tarinakokonaisuutena Terminator peli toimi paremmin, mutta ei suoraan kannustanut katsomaan silloinkaan kokonaisuutta uudestaan. Tämä korostaa sitä, miten paljon NG+ oikeasti lisäisi uudellenpeluuarvoa.

Tälläisen pelien jälkeen voi vain toivoa, että jostakin muusta, erinomaisesti aiheesta tehtäisiin peli samalla huolellisuudella ja uskollisuudella. Kuten vaikkapa Judge Dredd, josta viimeisin elokuva oli aivan mahtava ja josta PC:llä pelaamani Dredd vs Death, oli yllättävän mielekästä pelattavaa.

Yhteenveto

Robocop: Rogue City on lopulta astetta paremmin tehty peli, mitä siltä voisi odottaa. Samalla tavalla kuin samojen tekijöiden Terminator: Resistance, Robocop on hyvin uskollinen lähdemateriaalille, rikastaa isoa tarinakokonaisuutta onnistuneesti ja mukana on useita pieniä lisiä, jotka todella toimivat. Räiskinnässä peli toimii erittäin hyvin, se on hienon näköinen ja lisätekeminen toimii mainiosti päätarinan kyljessä. Pelin suurin heikkous on sen itseääntoistavassa rakenteessa, sillä muutoin peli on tehty oikein hyvin ja se tuntuu paranneltu, kun vertaa vaikkapa Terminatoriin. Jo valmiiksi hyvään pelivuoteen Robocop on erittäin hyvä lisä ja paras Robocop peli, vaikka se nyt ei paljoa kerrokaan.

+ Robocop fiilis kaikilla osa-alueilla

+ Toiminta

+ Äänimaailma

+ Ulkoasu

- Itseääntoistava

- Tietynlainen epätarkkuus

Arvosana: 8,0

Mahtava