Huonoja hahmoja ei vain pääse karkuun, sillä joskus tuntuu että osa sivuhahmoista on tarkoituksella tehty huonoiksi, jos ei muuten niin vaihtelun vuoksi. Sitä on mahdoton sanoa että milloin tämä on ollut tarkoituksellista ja milloin ei, sillä huonoksi hahmon arvioi kukin itse. Hyvin usein hahmon laadullisen heikkouden huomaa lähemmäs heti.

 

 

 

 

Sääntökertaus:

 

- Vain yksi per peli (ja ns. kampanja pelissä)

- Ei ole väliä onko hahmo pelattavissa vai ei. Toinen iso rajoittaja mutta tarpeellinen, sillä joillakin hahmoilla pelataan todella vähän ja toisilla ei ollenkaan. Joillakin taas aika paljon. Näiden erottelu vaatisi aika paljon joten sillä ei ole väliä.

- Ei väliä että mistä hahmo on alunperin peräisin.

- Jos hahmo esiintyy useammassa pelissä, hänet voidaan valita vain yhdestä.

- Ei vihollisia koska he ovat oma listansa

- Ei hahmoja jotka ovat aloittaneet päähahmoina

 

Lisähuomiona mainittakoon että mikäli pelin lisäsisällössä esitellään hahmoja jotka eivät ole osa pääpeliä, ovat he kelvollisia omaan sijaansa listalla.

 

EPÄKUNNIALLISIA MAININTOJA

 

Hypnos - Hades

Merkittävin ongelma on siinä, että tämän hahmon kanssa ei tunnuta etenevän mihinkään ja hahmo jää todella ohueksi. Ulkoisestikaan ei erityisen hyvin tehty, mutta ääninäyttely toimii.

 

Liam Kosta - Mass Effect: Andromeda

Täytehhamo joka tuntuu monella tavalla sellaiselta jossa on paljon hyviä ideoita, joita ei kuitenkaan ole osattu käyttää hahmon eduksi.

 

McCabe - Remnant: From the Ashes

Tästä hahmosta on aika haastavaa pitää koska hän on melkoinen kusipää. Tätä korostaa se, että hänen kanssaan on pakko asioida.

 

Sylens - Horizon Zero Dawn

Tälläinen hahmo jota kohtaan herää tiettyjä vähän arveluttaja fiiliksiä mutta jonka kanssa mitään irtopisteitä ei tule oikeastaan mistään koska hahmo on suoraan tylsä, mutta samalla niin itseään täynnä.

 

Captain Panaka - Star Wars: Episode 1: Phantom Menace

Helposti huonoin pelattavista hahmoista, joka on myös tarinallisesti se täysi sivuhahmo, vaikka eräs kenttä pelataankin hänellä. Eniten se on kuitenkin se pelattavuus mikä pudottaa pisteitä.

 




24. Conrad Verner - Mass Effect

Shepardin "suurin fani" joka on kuin läpälle tehty hahmo jonka olemassaolo on kuin tehty, jotta pelaaja voi lopulta motata häntä turpaan, tai ampua tms. Conrad on näitä hahmoja joka voi putkahtaa esiin milloin missäkin, riippuen tietysti siitä, miten pelaaja toimii hänen kanssaan. Omalla kohdalla tämä ei kuitenkaan ole erityisen hyvä hahmo, vaan enemmänkin sellainen takiaishahmo.


23.  Bombate - Wolfenstein II: New Colossus

Varsin hyvä hahmo New Orderissa, mutta New Colossusin kohdalla tuntuu että hahmo ei enää vain toimi vaan alkaa olla sellainen hyvin halvasti ja vähän käytetty tumma lihaskimppuhahmo. Mikään ei oikeastaan kehity mitenkään hyvään suuntaan vaan enemmänkin polkee paikallaan tai taantuu.


22. Nick - Walking Dead: Season 2

Tälläinen tyypillinen ongelmia aiheuttava urpo joka, kuten monet muutkin on silti viallinen ihminen. Se miten paljon ongelmia tämä jäbä aiheuttaa, on kuitenkin aivan liikaa ja monin paikoin tuntuu että Nick on juurikin sellainen hahmo jonka vahvuudet eivät millään tavalla pysty täydentämään niitä heikkouksia. Puhumattakaan että toisen jakson jälkeen Nick muuttuu täysin sivuhahmoksi jonka osuus aivan yhtä tyhjän kanssa.


21. Amarant - Final Fantasy IX

Tämän pelin täytehahmo jonka osuus tarinaan on pitkälti yhtä tyhjän kanssa, jonka ulkoinen olemus ei kerää mitään pisteitä ja joka ei ole edes erityisen hyödyllinen. Kaiken lisäksi koska tämä on se viimeinen hahmo porukkaan, niin voisi melkein samantien sanoa, että turha lisä. Armant ei oikeastaan tuo mitään lisäsisältöä kokonaisuuteen vaan se on joku joka roikkuu mukana, pelaajasta riippumatta.


20. Don Hackett - Surge

Hahmo joka näkyy kaikenmaailman mainoksissa CREO rakennuksessa, puhumassa milloin mistäkin. Vaikka tästä hahmosta ei isommin jääkään mieleen että onko hän toimitusjohtaja, omistaja, koodari vaiko yksinkertaisesti yhtiön kasvot tai vastaavaa, niin tämä hahmo on vain sellainen joka ottaa päähän enemmän tai vähemmän joka kerta.


19. Mr. Osiro - Celeste

Tässä hahmossa on sitä jotakin, väärällä tavalla. Se fiilis mikä tämän hahmon kanssa korostuu, on siinä, että hahmo ei jää mitäänsanomattomaksi, vaan on kuin rakennettu sellaiseksi hermoja koettelevaksi hahmoksi joka alkaa todella nopeasti ärsyttää.


18. Yuna - Ghost of Tsushima

Valtaosa sivuhahmoista on vähän ontoiksi jääviä ja Yuna on tässä hyvä esimerkki. Hahmo ei suoranaisesti ole huono ideallisesti mutta ulkoisesti hahmo on jotenkin mitäänsanomaton, eikä järin hyvin tehty. Sisältö ei sekään ole parhaasta päästä, sillä hahmo on samalla aikaa varsin tyypillinen omassa tarinakaaressaan, eikä mitään yllätyksiä ole tiedossa. Tälläisenään hahmo jää varsin mitäänsanomattomaksi ja tylsäksi.


17. Jesse - The Last of Us: Part II

Suhteellisen pieneen osaan jäävä hahmo, joka on tuotu osaksi erästä kohtausta, joka oli niin paljon parempi trailereissa. Jesse on näitä hahmoja jonka koko osuus isossa tarinassa on aika pieni, mutta samalla aikaa siinä on tietty tärkeäkin puoli. Harmillista vain että hahmo itsessään tuntuu aivan turhalta täytteeltä ilman mitään erityisen hyvää sisältöä. Mutta kuitenkin parempi kuin niin monet muut hahmot vastapuolella. Se nyt ei tosin paljoa vaadi.


16. Seluvius - Elden Ring

Se yksi hahmo joka erottuu joukosta mitä tulee Rannin tarinakaareen. Tämä hahmo on niin täynnä itseään, että hänet tekisi mieli tappaa samantien, mutta ei viitsi koska hänellä voi olla arvoa kun on "samaa porukkaa" kuin mihin itsekin liityin. Seluvius on kuitenkin se hahmo johon ei luota, koska hahmosta ei edes pidä. Tekemällä tehty sellaiseksi ylimieliseksi kusipääksi, joten ainakin siinä on onnistuttu.


15. Jaal Ama Darav - Mass Effect: Andromeda

Näistä uusista ryhmäläisistä Jaal on se oikeasti erilaisin ulkoisesti, kun on uuden galaksin alkuperäisasukkaita. Ongelmana on enemmänkin se, että Jaal tuntuu jäävän todella tylsäksi hahmoksi jossa ei ole mitään sellaista sisältöä, mitä monissa pelisarjan hahmoissa on ollut. Sisältöä ei ole juuri nimeksikään ja sitä kautta Jaal tuntuu parhaimmillaankin pelkältä täytehahmolta.


14. Amanda De Santa - Grand Theft Auto V

Michaelin vaimo, josta on onnistuttu tekemään juurikin sellainen tyypillinen uskoton puoliso, joka siitäkin huolimatta ei muuta tee kuin mäkättää milloin mistäkin ja on olevinaan niin tärkeä osa perhettä ettei uskoisi. Eihän Michael nyt mikään palkintoporsas ole, mutta eipä ole Amandakaan ja tapa jolla häntä tarinassa käytetään, tekee hänestä niin uskomattoman ärsyttävän että on lähemmäs ihme ettei pari ole aikaa sitten eronnut, tai että pelaaja ei ammu akkaa jo alkupuolella.


13. Brie - Walking Dead Season 1

Se oman porukkansa kaikkista kärkkäin riidanhaastaja joka sitten myöhemmin vielä pakosta liitetään porukkaan. Tosin varsin positiivista on että aika pian tästä hahmosta pääsee eroon, mutta se lyhyt aika jonka tätä joutuu sietämään, on liikaa.


12. Bridget Strand - Death Stranding

Melkein voisi luokitella tämänkin viholliseksi, mutta ei ihan. Iso juttu tämän hahmon kanssa on siinä, että mitä enemmän hahmosta oppii, sitä vähemmän hänestä pitää ja tietyssä vaiheessa alkaa olla jo kyse siitä että hahmo alkaa tuntua jo oikeasti huonolta.


11. Susano - Okami

Miksi tätä hahmoa ei palauteta maanpinnalla, vaan hänen annetaan pysyä jalustallaan, on yksi pelin suurimpia ihmeitä. Ihan täysi luuseri ja mahcopullistelija. Susano on hyvä esimerkki siitä että peli pakottaa auttamaan hahmoa, jota muutoin ei tulisi autettua vaan hahmon antaisi palautua maan pinnalle, mielellään putoamalla korkealta.


10. Anora - Dragon Age: Origins

Monet asiat riippuvat pelaajan valinnoista, mutta itse näen tämän naisen pelkkänä pelkurina ja selkäänpuukottajana, johon ei voi luottaa ja jonka itse petin välittömästi, kun sain tilaisuuden siihen. Anoran kohdalla suuri ongelma on siinä että hänestä on tehty aivan liian primadonnamainen, jotta häntä oikeasti edes kunnolla harkitsisi liittoon ja että hänet nostaisi kuningattareksi Alistairin rinnalle. Tarinallisesti monet mahdollisuudet hahmon kanssa on pilattu aivan liian äkkiä.


9. Nathan Merwin - House of Ashes

Hyvin pian käy ilmi että tämä on juurikin tyypillinen pullistelijahahmo joka puhuu enemmän kuin pitäisi, luulee olevansa kovempi mitä on ja pyörisi mukana varmaan kauemmin kuin olisi suotavaa jos pelaaja tekee oikeat valinnat. Yleensä sotilasporukoissa on yksi tälläinen ja hyvin usein, se on se huonoin hahmo.


8. Enzo - Bayonetta

Niin rasittavan kliseinen wannabe gansteri joka vetää huonoa Joe Pesci imitaatiota ja muuttuu lopulta täydeksi karikatyyriksi/pelleksi. Enzon kohdalla tuntuu että tämän hahmo on mukana vain pelleilemässä ja olemassa jonkinlaisen pilkkakirveen kohteena uudestaan ja uudestaan. Tälläisiä kevennyksiä pelissä nyt on muutenkin liikaa ja tämän hahmon kohdalla ei mitään muuta olekaan.


7. Samantha Traynor - Mass Effect

Shepardin avustaja joka on noussut todella nopeasti mukaan sisäpiiriin, vaikka tuntuukin merkittävästi ylikorostetulta tapaukselta. Traynor tuntuu hahmolta joka merkittävästi huonompi kuin kakkosessa samaa hommaa hoitanut Kelly Chambers, jota olisi paljon mieluummin pitänyt mukana. Traynor on hahmona monella tavalla tehty niin mukasöpöksi sillä hieman epävarmalla tyylillään. Tästäkin huolimatta tuntuu että tällä hahmolla on vain korvattu merkittävästi parempi hahmo.


6. Rosh Penin - Star Wars: Jedi Knight - Jedi Academy

Voisi sanoa että heti ensimmäinen hetki kun tämän hahmon kohtaa, niin hänestä tulee sellainen ärsyttävä fiilis sellainen hahmona joka ei vain osaa pitää turpaansa kiinni. Sitten kun hahmon kanssa on enemmän tekemisessä, niin mikään ei varsinaisesti parane, vaan hahmosta pitää entistä vähemmän, mikä tosin on tarinallisessa mielessä varsin nerokas ratkaisu, koska loppupuolella voisi olla houkuttelevaa tehdä hänestä lopullisesti selvää ja ottaa askel pimeälle puolelle.


5. Lancelot - Order 1886

Tekemällä tehty tälläiseksi vanhaksi kusipääksi johon ei tasavarmasti voi luottaa, mutta jonka luurangot ovatkin sitten merkittävästi pahempaa laatua, kuin alunperin tuli edes aavistettua. Lancelot on juurikin sellainen hahmo joka on olemassa vain laittaakseen kapuloita pelaajan rattaisiin, joten ei ole ihme että hänestä ei isommin pidä. Mutta viimeisenä naulana arkkuun on se, että pelaaja joutuu lopuksi kuitenkin tottelemaan hahmoa, vaikka siinä kohtaa aletaan olla jo vihollistilanteessa. Ei vain käy järkeen.


4. Goro - Dark Cloud

Erittäin hyvä esimerkki siitä, miten huono aloitus sivuhahmojen kanssa tässä pelissä onkaan. Goro ei ole ensimmäinen uusi pelattava hahmo, mutta merkki huonosta tasosta alkupuolella. Tämä hahmo on typerän näköinen isottelija jonka kanssa käy erittäin nopeasti selväksi että kyllä hänestä hankkiutuisi eroon lähemmäs heti kun muita hahmoja tulisi käyttöön, koska mitään positiivista hän ei tuo mukanaan. Paitsi tietysti hahmon johon vaihtaa kun päähahmo on loppuunkäytetty.


3. Paulie - Mafia: Definitive Editon

Ei näitä cooleja mafia tyyppejä, vaan enemmän näitä tyyppejä joka soittaa enemmän suutaan ja joka ei ilman mafialiitostaan saisi mitään kunnioitusta. Juurikin sellainen ärsyttävä urpo jonka tietää jossakin kohtaa aiheuttavan ongelmia tai puukottavan selkään. Voisi melkein sanoa että klisee isotteleva gangsteri joka ei kuitenkaan itse kykene juuri yhtään mihinkään.


2. Jack Matt - Dying Light 2: Stay Human

Tämä hahmo tuo itsellä mieleen erään kapteeni Days Gone pelistä, mutta toisin kuin se solttu, tämä solttu on alusta asti jotenkin todella ärsyttävä. Niin itseään täynnä oleva muka kova tyyppi joka muuttuu pelin edetessä kokoajan epämiellyttävämmäksi määräilijäksi josta haluaisi mahdollisimman pian eroon ja jolle ei kiinnosta tehdä minkään valtakunnan palveluksia.


1. Dr. Hakim - It Takes Two

Että on yksi kirja osattu tehdä yhtä rasittavaksi hahmoksi josta ei pääse eroon millään ja joka tunkee itseään kokoajan enemmän ja enemmän esille. Sekään ei edes riitä että Hakim puhuisi uskottavasti ja lähestyttävästi, vaan hänen ulkosantista on kuin jollakin peliohjelman juontajalla joka yrittää vetää kliseistä aksenttia. Tätä ei voi vähätellä, sillä tämä hahmo ärsyttää ensimmäisestä ilmestymisestään alkaen ja koska tämä urpo tunkee itsensä jokaiseen tilanteeseen, ei se ärsyttävyys vähene mihinkään, missään kohtaa peliä.