Pomotaistelut ovat yksi sellainen osa jonka pitää kehittyä koko ajan. Tietynlaisen taistelun voi tehdä tietysti monta kertaa, mutta jossakin vaiheessa, se saman kaavan toistaminen alkaa vaikuttaa tylsältä. Parhaimpiin pomotaisteluihin yltävätkin ne taistelut, joissa on enemmän sitä jotakin, mikä erottaa ne monista muista. Tietysti klassisissa ratkaisuissa ei ole mitään pahaa, jos ne sopivat pomoviholliseen ja ne on toteutettu hyvin. Mutta jotakin omaa täytyy silti löytyä.

 

 

 

- Vain yksi per peli, sillä joissakin on monta todella hyvää jotka nopeasti vievät monta sijaa. Kuten Kingdom Hearts.

  • DLC:t ovat oma sijansa vaikka kuuluvatkin peliin.

- Joissakin taisteluissa on monta vaihetta, ne lasketaan yhdeksi

- Ei viimeisiä taisteluita

 

KUNNIAMAININTOJA

 

Cecil & Odin - Final Fantasy IV: After Years

Pääasiassa yhteenotto käydään vain Ceciliä vastaan, mutta kun Odin on pelissä, tuo se oitis mukanaan todella merkittävän uhan sinne taustalle.

 

Roc - Nier: Replicant

Se pomotaistelu joka on jäänyt parhaiten mieleen tästä pelistä. Pääasiassa siksi että kyseessä on hieno pomovihollinen ja tunnistettavissa oleva.

 

Chaos Advent - Stranger of Paradise: Final Fantasy Origin

Tämä on juurikin sen sorttinen taistelu mitä voisi odottaakin ja sääli on lähinnä siinä, että tästä ole otettu enempää irti eikä haarniskaa saa käyttöönsä.

 

Riphide- Remnant: From the Ashes

Yksi näitä taisteluita joka on astetta nokkelampi idealtaan. Vihollinen nimittäin monistuu taistelun aikana, muuttuen lopulta melkoiseksi laumaksi.

 

Fake trio - Castlevania: Symphony of the Night

Yhteenotto valeversioiden kanssa on erinomainen viittaus menneisyyteen, kun Alucard joutuu ottamaan yhteen Trevorin, Syphan ja Grantin kanssa.

 

Eric Cartman - South Park: Stick of Truth

Cartman on todellakin yksi niitä hahmoja joka on yhtä aikaa todella hauska, mutta myös sellainen jonka haluaa nähdä saavan oikein kunnolla turpaansa. Nyt pääsee pelaaja olemaan se, joka voi antaa Cartmanille kunnon selkäsaunan.

 

Bebop & Rocksteady - Teenage Mutant Ninja Turtles: Shredder's Revenge

Taistelu tuttua duoa vastaan. Kummankin hahmon ominaisuudet sopivat hyvin yhteen toisen kanssa ja kyllä tämä on hieno viittaus menneeseen. Useammalla tavalla.

 

24. Atticus Rex & Null Chance - Star Wars Jedi: Fallen Order

Näitä palkkionmetsästäjäyhteenottoja tulee jokunen mutta tämä on se mikä on jäänyt parhaiten mieleen, osittain siksi koska hahmot on nimetty niin hyvin. Taistelullisesti mitään merkittävää eroa muihin ei ole, mutta tämä parivaljakko sentään eroaa sopivasti toisistaan ja tarjoaa hyvän haasteen koska kumpikin vihollinen on niin erilainen. Atticus varsinkin tuntuu juurikin sellaiselta klassiselta palkkionmetsästäjähahmolta ja partnerihahmo juurikin siltä järeältä tukihahmolta, jollainen Han Solollakin on.

23. Geoffrey McCullum - Vampyr

Tämä on se todellinen yhteenotto vampyyrin ja vampyyrinmetsästäjän välillä. McCullum osaa selvästi taistella vampyyria vastaan ja kaikista pelin pomotaisteluista, tämä on ehkä se kaikista hienoiten toteutettu, sillä ympäristö on erittäin upea ja kyllä vastuskin on erinomaisesti tehty. Ison osan haasteesta tekee se, miten paljon pelaaja on kerännyt verta ja kehittynyt. Viimeisen silauksen tähän pomotaisteluun tarjoaa se valinta, jossa pelaajan täytyy päättää, että mitä tekee viholliselleen, voitettuaan.

22. Tokka & Rahzar - Teenage Mutant Ninja Turtles IV: Turtles in Time

Yksi näitä ensimmäisiä duo pomotaisteluita jotka muistan. Tokka ja Rahzar ovat vähän kuin Bebon ja Rocksteady mutta itse miellän heidät vähemmän koomisiksi ja muutenkin vähemmän käytetyiksi. Siitäkin huolimatta tämä on erittäin hyvin mieleenjäänyt pomotaistelu ja todella mielekäs taistelu vielä tänäkin päivänä. Nämä kaksi ovat loppuviimeksi todella samanlaisia taistelussa, vaikka toinen käyttää jäätä ja toinen tulta. Taktiikoiltaan eivät kuitenkaan erotu isommin toisistaan. Tyylipisteet ovat myös huipussaan kilpikonnan ja koiran tapauksessa.

21. Wicked Killington - Darksiders Genesis

Ylivoimaisesti se pelin suurin haaste, mutta samalla aikaa tässä on sitä jotakin mikä tekee Wicked K:stä niin hyvän. Lisäksi yksi merkittävä tekijä on siinä, että Wicked K on vieraileva tähti joka on nähty aiemmissakin Darksiders peleissä ja joka ei ulkoisesti ole oikeastaan minkään näköinen, mutta joka osaakin sitten tapella aivan omanlaisellaan tasolla. Pelkkä luurako jolla silinterihattu ja kävelykeppi. Ei siis näytä juuri miltään mutta varsinkin Genesisissä, tarjoaa aivan omantasoisensa haasteen.

20. Wingnut - Teenage Mutant Ninja Turtles: Mutants in Manhattan

Lörppäsiipi on aika rikollisen alikäytetty hahmo Turtles sarjassa, vaikka hahmo on ollut sekä roistona että liittolaisena. Tämän pelin versio hahmosta on ehkä se kaikista hienoin. Ei mitenkään koominen vaan varsin uhkaava ja asiaa auttaa entisestään se, että tässä käytetään oikeasti hyödyksi sitä, että tämä vihollinen lentää. Siinä on tietyt turhauttavuutensa, mutta loppuviimeksi tämä taistelu on tämän pelin tasolla, erittäin hyvin toteutettu ja lähinnä viimeinen taistelu on parempi. Tyylikkyydestä varsinkin isot pisteet.

19. Shadow of Yharnam - Bloodborne

Yksi pelin harvoja taisteluita jossa pelaaja on selvää ylivoimaimaa vastaan heti kättelyssä. Kolme nazgulia on erittäin uhkaava näky ja tapa jolla heidän ominaisuutensa erottuvat toisistaan ja pakottavat pelaajan nopeaa toimintaan on todellakin omaa luokkaansa. Ei se paras taistelu pelissä mutta ehdottomasti yksi niitä joka on heti taistelun alettua todella mieleenpainuva. Harmillista tässä on lähinnä se, että tälläisiä vihollisia alkaa myöhemmin olla lähemmäs normivihollisina, mikä hieman pudottaa tämän pomotaistelun painokkuutta pelissä.

18. Laughing Octopus - Metal Gear Solid 4: Guns of the Patriots

Yhteenotto nauravaa mustekalaa vastaan on siitä kiinnostava taistelu, että vihollinen sulautuu maastoon, mistä hän sitten täytyy metsästää. Tavallaan siis kuurupiiloa tai poikkeaman etsintää maastosta. Tietysti tässä voi käyttää apunaan teknologiaa, mutta joka tapauksessa erittäin hyvin tehty taistelu jossa vihollinen oikeasti sulautuu ympäristöön todella hienosti.

17. Attendant of Relics - Code Vein

Ylivoimaisesti pelin helpoin pomotaistelu, mutta tarinallisessa mielessä tämä on todella vahvasti mieleenjäänyt ajatuksiaherättävä taistelu. Vaikka se onkin nopeasti ohi, niin tapa jolla sitä on osattu käyttää on ehdottomasti joukosta erottuava. Pääasiassa siksi, koska pomovihollinen on aivan samanlainen kuin pelihahmon liittolainen Io.

16. Bikke - Stranger of Paradise: Final Fantasy Origin

Merirosvokapteeni joka käyttää aseenaan ankkuria. Koska Bikke on yksi niitä harvoja ihmisvihollisia ja myös yksi harvoja sivuhahmoja, on hän paljon merkityksellisempi, kuin muutoin vaikuttava Ultima Weapon Origin, joka ei ole tehty niin hyvin. Bikke on taistelu suhteellisen simppeli, koska on alkupuolella peliä, mutta samalla aikaa todella onnistunut pomotaistelu. Tyylillisesti tämä pomovihollinen ansaitsee myös suuret pisteet sillä hän on merkittävästi joukosta erottuva pomovihollinen monien muiden joukossa, koska valtaosa on erilaisia hirviöitä.

15. Maul - Remnant: From the Ashes

Laumataistelu ja hyvästä syystä. Maul on ainoastaan koiralauman alfa ja kutsuukin muita laumalaisiaan taisteluun. Tämä taistelu on varsin korkeasta vaikeudestaan huolimatta todella hyvin tehty. Erityiset pisteet tämä taistelu saa siitä, että lauamaideaan on oikeasti hyvä syy ja se on vieläpä toteutettu todella onnistuneesti. Pienemmät koirat eivät yksittäin ole kovinkaan pahoja, vaan voimaa on määrässä. Maul taas voi yksinäänkin tehdä pahaa jälkeä, mutta heti kun apuna muitakin laumasta, tulee taistelusta välittömästi erittäin haastava.

14. Asterius - Hades

Minotaurus suoraan kreikkalaisesta mytologiasta. Erittäin voimakas vihollinen, mutta myös todella reilutaistelu, sillä Asteriusin kanssa ei mukaan ole ängetty oikeastaan mitään ylimääräistä. Asterius käyttää tapparaa, useita erilaisia hyökkäyksiä ja monia härkämäisäkin hyökkäyksiä. Täysin hallittavissa oleva taistelu jossa taktiikalla on oma osuutensa. Erityisen hyväksi tämän tekee se, että varsin suppeassa pomovalioimassa, Asterius on niitä parempia ja kisaa kolmospaikasta yhden toisen kanssa, sillä vain kaksi on selvästi tätä parempia.

13. Elena, Rude & Reno - Final Fantasy VII

Se todellinen loppuhuipennus Turkseja vastaan. Renoa ja Rudea vastaan on tapelulta yhdessä ja erikseen useamman kerran, mutta tällä kertaa mukana on myös keltanokka Elena. Vaikka taistelu ei nyt niin merkittävästi eroa monista aiemmista Turks taisteluista, on tässä omanlaistaan tyyliä, koska nyt tilanne on väkisinkin 3v3. Elena ei ole erityisen suurta haastetta tuova lisä, mutta kokonaisuutena tämä taistelu toimii juurikin oikeanlaisena loppuhuipennuksena Turks taisteluilla koko pelissä.

12. Cerberus - Final Fantasy IV: After Years

Monista FF peleistä tuttu manalanvartija joka tässä pelissä iskee kolme kertaa vuorossa, mikä on todella hyvä tyylillinen ajatus, eikä ole yhtään niin käytetty, kuin pitäisi olla. Cerberus on lähemmäs tämän yhden idean ansiosta tässä pelissä paremmin toteutettu kuin monessa muussa. Graafisesti taistelu ei ole erityisen hienon näköistä, mutta pelimekaniikoiltaan se on todella onnistunutta tasoa. Erottuu varsin hyvin joukosta vaikka, tästä hahmosta on nähty monenlaisia pomotaisteluita FF sarjassa ja muuallakin.

11. Major Jack Krauser - Resident Evil 4 Remake

Toinen yhteenotto Krauseria vastaan on pitkä taistelujen yhdistelmä sotatantereella/esteradalla jossa yhdistyy taisteleminen ja ympäristössä eteneminen jossa pitää varoa jokaista askelmaansa. Krauser käyttää tuliaseita ja pelaajalla on myös se mahdollisuus, edellisestä taistosta poiketen. Veitsellä pystyy kuitenkin tekemään merkittävästi enemmän, kunhan osaa parryamisen. Kokonaisuutena tämä on todella hyvin rytmitetty useamman erilaisen taktiikan yhdistelytaistelu ja yksi koko pelin ehdottomia kohokohtia. Hyvähän se taistelu alkuperäisessäkin oli, mutta tämä pistää tavallaan paremmaksi.

10. Oogie Boogie - Kingdom Hearts

Tämä on se taistelu joka ottaa isot pisteet kekseliäisyydestä. Oogie ei itse tee oikeastaan muuta kuin pyörittää isoa rulettia jolla pelaaja sattuu olemaan ja heittelee noppia. Valtaosa taistelusta on hasardien välttelyä, riippuen siitä, mitä ruletti tarjoaa. Oikein ajoitetuilla painalluksilla pääsee sitten rökittämään tätä perunasäkkikummitusta oikein kunnolla ja siinä korostuu että Oogie on vähemmän taistelu ja enemmän kikkailija. Joka tapauksessa erinomaisesti tehty pomotaistelu, jota KH2:ssa yritettiin säälittävästi uusia.

9. Hades - Kingdom Hearts II

Paikoin järeämpi versio Manalan valtiaasta, joka tällä kertaa myös Hades cupin lopullisena haasteena. Ei niin hyvä kuin Kingdom Hearts ykkösen taistelu, mutta ehdottomasti onnistunut ja tietyillä tavoilla haastavampi, kuten Manalassa pitääkin. Taistelussa itsessään on juurikin sellaisia oikeanlaisia tyyliratkaisuja jotka tekevät tästä yhden pelin ylivoimaisesti parhaista Disneyroistopomotaisteluista joka pärjää vertailussa myös aiempien pelien ja myöhempien pelien pomotaisteluiden kanssa. Tasossa ei ole siinä mielessä merkittävää heittoa.

8. Garm - Vikings: Wolves of Midgard

Fenririä ei tässä pelissä tule vastaan, mutta Garm tulee ja tämä on melkoinen yhteenotto. Tämän pelin tasolla helposti se vaikein, mutta hyvin toteutettu, ei mene missään vaiheessa epäreiluksi tai turhauttavaksi. Erityisesti tässä kokonaisuudessa korostuu näyttävyys sillä vaikka taistelumekaniikka ei merkittävästi tilaa annakkaan, niin tämä on todella onnistunut. Sopii oikein hyvin mytologiaan, näyttää hyvältä ja on erittäin hyvin toteutettu yhteenotto isona kokonaisuutena, varsinkin tämän pelin tasolla.

7. Chrome Dome - Teenage Mutant Ninja Turtles: Shredder's Revenge

Tämä taistelu käyttää hyväkseen yhtä erinomaista mekaniikkaa joka on osa tätä peliä ja joka oli osa myös Turtles in Time peliä, nimittäin vihollisen ruutuun heittämistä. Se pelkästään tuo tähän taisteluun aivan omanalaisen tyyliratkaisun, mutta se ei ole suinkaan ainoa. Tämä taistelu on yhdeltä osalta pelkkää välttelyä, sitten tietyn liikkeen tekemistä ja lopulta vihollisen armotonta pieksemistä kun on oikea aika. Chrome Dome itsessään on todella hienon näköinen vihollinen, mutta kyllä taistelun rytmitys on tässä tapauksessa ehdottomasti pelin parasta antia.

6. Rocksteady - Teenage Mutant Ninja Turtles II: Arcade Game

Yksi ensimmäisä pomotaisteluita jonka selvästi muista videopeleistä ja siksi tällä on niin paljon painoarvoa. Sopivalla tavalla haastava, todella hienon näköinen ja uhkaava. Pärjää erinomaisesti vertailussa monia muitakin pomovihollisia vastaan sarjassa. Erityisesti tässä korostuu se nostalgia sillä vaikka kyseinen hahmo on ollut useasti pomovihollisena myöhemmin, niin tämä on se taistelu josta itse hänet muistan kaikista parhaiten ja joka tavallaan on ollut eräänlainen standarti kaikelle, mikä on tullut myöhemmin. Omalla kohdallani.

5. Lichdragon Fortissax - Elden Ring

Ehdottomasti yksi parhaita lohikäärmetaisteluita koko pelissä, pystyen kilpailemaan myös sielunveljien lohikäärmetaisteluiden kanssa. Lisäksi yksi pelin kovimpia haasteita. Fortissax näyttää pääasiassa juuri siltä miltä lohikäärmeen pitää näyttää ja erityisenä tyylilisänä hahmossa on se, että tämä on pitkälti musta variaatio muista samanlaisista oikeista lohikäärmeistä pelissä. Muutenkin tapa jolla Fortissax taistelee on todella tyylikkää näköistä. Hahmossa on myös hieman sellaista, mikä saa sen näyttämään vähän omanlaisemmaltaan monien muiden lohikäärmeiden joukossa. Erittäin hyvä esimerkki siitä, että lohikäärmepomotaistelut ovat todella helposti yksiä parhaita, pelissä kuin pelissä.

4. Balrog - Middle-Earth: Shadow of War

Tämä on helposti yksi pelin onnistuneimpia pomotaisteluita, sillä tässä on eeppiset mittasuhteet. Balrog on helposti tuhovoimaisimpia vihollisia mitä pelissä saa vastaansa ja lähinnä yhteenotto Noitakuningasta ja Sauronia vastaan pärjää vertailussa. Balrog on todellinen voimanpesä jonka tyylikkyydestä ja hyökkäyksistä on otettu paljon irti. Tähän on saatu hienosti myös tarinaa mukaan, mikä todellakin nostaa tämän taistelun arvoa. Ehdottomasti yksi todellisia kohokohtia pelissä. Ulkoisesti hyvin samanlainen kuin elokuvasta tuttu versio.

3. Legion / Granfaloon - Castlevani: Symphohy of the Night

Tämä valtava pallo ei aluksi vaikuta ihmeelliseltä, mutta kun huomaa että pallo koostuu ruumiista, joita alkaa putoilemaan koko ajan enemmän kuin vihollista lyö, niin taisteluun tulee aivan toisenlainen tunnelma. Tämä on suorastaan nerokas idea ja on toteutuksessa todella onnistunut. Tässä taistelussa on todella hyvää tunnetta ja haastettakin tulee kun vihollisen sisin alkaa paljastua. Ruumisarmeija on kuitenkin se juttu tässä taistelussa, joka todella tekee tästä niin ikimuistoisen yhteenoton. Haasteellisesti hyvin tasapainoittu, mutta ennenkaikkea todella mielekäs taistelu, juuri sellainen jonka pelaisi mielellään parikin kertaa. Eli mahdollisesti, tallennuksen paikka juuri ennen taistelua.

2. Darth Vader - Star Wars Jedi: Survivor

Merkittävästi enemmän taistelupainotteinen kuin edeltävässä pelissä ollut yhteenotto. Ei yhtä yllättävä ilmestyminen kuin viime kerralla, mutta yllätys siitä huolimatta ja yksi koko pelin suurimpia kohokohtia. Merkittävin heikkous tässä on se, että pelattavana hahmona taistelussa ei ole Cal, vaan Cere, jolla taistelu on erilaista ja useasta syystä, se tekee tästä taistelusta merkittävästi vaikeamman kuin yksikään toinen taistelu koko pelissä. Joka tapauksessa tämä on valosapelitaistelu sieltä parhaasta päästä, missään Star Wars pelissä.

1. Moneypags - Spyro: Year of the Dragon

Ei nyt varsinaisesti pomovihollinen sillä tavalla, miten monet pelin pääpomotaistelut ja minibossit, mutta ideallisesti ja toteutuksellisesti tämä kyllä noudattaa samaa kaavaa mitä monet pomotaistelutkin. Itseä ehkä ärsyttää eniten että en ole tätä aiemmin nostanut jalustalle sillä tavalla, miten tämä todellakin ansaitsi tulla korostetuksi, sillä kyseessä on helposti yksi näitä hauskoja pomotaisteluita jossa ei ole mitään haastetta, mutta jossa pääsee purkamaan kaiken raivonsa tätä karhua kohtaan todella miellyttävällä ja todella hyvin toteutetulla tavalla, varsinkin alkuperäisessä.